Sisäelimet – mitä kannattaa syödä ja miksi?

Johdanto

Kun moderni ihminen syö eläimen, hän syö yleensä sen lihakset.

Jauheliha, paisti ja pihvi maistuvat. Maksa, sydän, munuaiset ja perna jäävät teurastamolle, lemmikkien ruoaksi tai kokonaan hyödyntämättä.

Esi-isillemme tällainen valikointi olisi näyttänyt melko kummalliselta.

Kun eläimen saaminen ruoaksi vaati työtä, taitoa ja toisinaan hengen vaarantamista, siitä ei poimittu vain sisäfileitä ja heitetty loppuja pois. Eläin hyödynnettiin mahdollisimman kokonaisvaltaisesti – ja sisäelimet kuuluivat sen arvostetuimpiin osiin.

Hyvästä syystä.

Sisäelimet ovat maailman ravintotiheimpiä ruokia. Mutta mitä niistä kannattaa syödä, kuinka usein ja mistä aloittaa?

Miksi sisäelimiä kannattaa syödä?

Sisäelimet sisältävät runsaasti vitamiineja, mineraaleja, proteiinia ja muita luontaisia ravintoaineita.

Niiden ravintosisältö on usein huomattavasti tavallista lihaslihaa tiheämpi.

Tämä ei tarkoita, että pihvi tai jauheliha olisi huonoa ruokaa. Lihasliha tarjoaa laadukasta proteiinia, rautaa, sinkkiä, B-vitamiineja ja monia muita tärkeitä ravintoaineita.

Sisäelimet täydentävät kokonaisuutta.

Eläimen eri osilla on erilainen ravintoainekoostumus. Kun syömme aina vain yhtä osaa, saamme myös aina samankaltaisen valikoiman ravintoaineita.

Maksa sisältää esimerkiksi runsaasti A-vitamiinia, B12-vitamiinia, folaattia ja kuparia. Sydän sisältää proteiinin lisäksi B-vitamiineja ja luontaisesti koentsyymi Q10:tä. Perna tunnetaan erityisesti hyvin imeytyvän hemiraudan lähteenä. Munuaiset taas kattavasta seleeni- ja DAO-entsyymipitoisuudestaan.

Luonto ei pakannut kaikkea vain yhteen eläimen osaan.

Mitä sisäelimiä kannattaa syödä?

Jos sisäelimet eivät vielä kuulu ruokavalioosi, näistä kannattaa aloittaa.

1. Maksa – sisäelinten kuningas

Jos aiot syödä vain yhtä sisäelintä, valitse maksa.

Maksa on yksi ravintotiheimmistä ruoista, joita lautaselle voi päätyä. Se sisältää luontaisesti muun muassa:

• A-vitamiinia

• B12-vitamiinia

• folaattia

• kuparia

• riboflaviinia

• rautaa

• koliinia

Eläinperäisen maksan A-vitamiini on valmista retinolia, jota elimistö voi käyttää sellaisenaan. Kasvikunnan beetakaroteeni pitää puolestaan ensin muuntaa elimistössä A-vitamiiniksi, eikä muuntuminen ole kaikilla yhtä tehokasta.

B12-vitamiini edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa, hermoston toimintaa ja punaisten verisolujen muodostumista. Kupari osallistuu muun muassa normaaliin raudan kuljetukseen sekä energia-aineenvaihduntaan.

Maksaa ei tarvitse syödä valtavaa määrää.

Noin 50–100 grammaa kerran viikossa on monelle käytännöllinen tapa ottaa se osaksi ruokavaliota. Pienempiä määriä voi syödä useamminkin.

Ravintotiheän ruoan idea on juuri siinä, että vähällä saa paljon.

2. Sydän – helppo ensimmäinen sisäelin

Sydän on teknisesti sisäelin, mutta rakenteeltaan se on voimakkaasti työskentelevää lihasta.

Siksi sen maku ja koostumus ovat monelle maksaa helpompia. Oikein valmistettuna naudan sydän muistuttaa melko paljon tummaa ja vähärasvaista lihaa.

Sydän sisältää esimerkiksi:

• laadukasta proteiinia

• B12-vitamiinia

• riboflaviinia

• rautaa

• sinkkiä

• seleeniä

• koentsyymi Q10:tä

Sydäntä voi paistaa nopeasti suikaleina, jauhaa jauhelihan joukkoon tai kypsentää pitkään padassa.

Jos maksan maku tökkii mutta haluat aloittaa sisäelinten syömisen, sydän on usein paras ensimmäinen askel.

3. Perna – erityisesti raudan lähteeksi

Perna ei kuulu suomalaisen ruokakaupan tavallisimpiin valikoimiin, vaikka ravitsemuksellisesti se on erittäin kiinnostava sisäelin.

Se sisältää erityisen runsaasti hemirautaa eli eläinperäistä rautaa, joka imeytyy yleensä kasvikunnan ei-hemirautaa tehokkaammin.

Rauta edistää:

• normaalia hapenkuljetusta elimistössä

• punaisten verisolujen ja hemoglobiinin muodostumista

• normaalia energia-aineenvaihduntaa

• väsymyksen ja uupumuksen vähentämistä

Perna voi olla hyödyllinen osa ruokavaliota etenkin silloin, kun raudalle on syystä tai toisesta tavallista surempi tarve.

4. Munuaiset – unohdettu sisäelin

Munuaiset jäävät usein maksan ja sydämen varjoon.

Ne sisältävät luontaisesti muun muassa:

• B12-vitamiinia

• riboflaviinia

• seleeniä

• rautaa

• proteiinia

Munuaisten maku on maksaa voimakkaampi, joten niiden käsittely ja valmistus vaikuttavat lopputulokseen paljon. Huolellinen puhdistus, liottaminen ja oikea kypsennys tekevät mausta miedomman.

Munuaiset sopivat hyvin patoihin tai jauhettuna muun lihan joukkoon. Jos maku ei edelleenkään innosta, monipuolinen sisäelinkapseli on käytännöllisempi vaihtoehto.

5. Entä kivekset?

Kiveksiä on käytetty ravintona eri kulttuureissa vuosisatojen ajan. Ne sisältävät proteiinia, hyviä rasvoja sekä kudokselle ominaisia ravintoaineita.

Kiveskapseleita markkinoidaan toisinaan suoraviivaisesti testosteronin nostamiseen. Tässä kannattaa pitää jalat maassa.

Naudan kivesten syöminen ei tarkoita, että sen sisältämä testosteroni siirtyisi suoraan miehen verenkiertoon ja muuttaisi hänet yön aikana luolamieheksi.

Kivekset sisältävät hormonitoiminnalle tärkeitä lähtöaineita, mutta niiltä ei kuitenkaan kannata odottaa anabolisten steroidien kaltaisia vaikutuksia.

Varastoiko maksa myrkkyjä?

Yksi yleisimmistä maksaan liittyvistä väitteistä on, että maksa olisi elimistön myrkkysuodatin ja siksi täynnä haitallisia aineita.

Maksa osallistuu kyllä elimistön haitallisten yhdisteiden käsittelyyn, mutta se ei ole jätesäkki, johon kaikki kehon kuona varastoidaan ikuisesti.

Sen tehtävänä on muokata, hajottaa ja auttaa poistamaan aineita elimistöstä. Samalla maksa toimii ravintoaineiden, kuten A-vitamiinin, B12-vitamiinin, kuparin ja raudan, varastona.

Raaka-aineen alkuperällä on silti merkitystä aivan kuten muussakin eläinperäisessä ruoassa. Siksi suosimme sisäelimiä terveistä ja mahdollisimman luonnollisesti kasvatetuista eläimistä.

Kuinka usein sisäelimiä kannattaa syödä?

Sisäelimiä ei tarvitse syödä jokaisella aterialla.

Käytännöllinen viikkorytmi voisi näyttää esimerkiksi tältä:

• maksaa noin 50–100 grammaa kerran viikossa

• sydäntä osana ateriaa kerran tai muutaman kerran kuukaudessa

• munuaista tai pernaa silloin tällöin vaihtelun vuoksi

• muina päivinä tavallista lihaa, kalaa, kananmunia ja muita proteiininlähteitä

Tarkkaa kivikautista annosteluohjetta ei ole säilynyt luolamaalauksissa.

Oleellisinta on vaihtelu ja se, että pieni määrä sisäelimiä tulee mukaan ruokavalioon säännöllisesti.

Miten sisäelinten makuun voi totutella?

Jos ensimmäinen kokemus sisäelimistä on kouluruokalan harmaa maksakastike, vastahakoisuus on ymmärrettävää.

Sisäelinten käyttöä voi aloittaa helpommin:

• sekoita pieni määrä jauhettua maksaa jauhelihaan

• aloita miedomman makuisesta sydämestä

• paista maksa nopeasti voissa sipulin kanssa

• lisää sisäelimiä pitkään haudutettavaan pataan

• valmista maksapihvejä jauhelihan kanssa

• pakasta maksa pieniin käyttöannoksiin

• käytä pakastekuivattuja sisäelinkapseleita

Jo 10–20 prosenttia maksaa jauhelihan joukossa nostaa aterian ravintotiheyttä ilman, että maku ottaa koko ruokaa panttivangiksi.

Ovatko sisäelinkapselit yhtä hyviä kuin tuoreet sisäelimet?

Ensimmäinen valinta on oikea ruoka aina, kun sitä tulee oikeasti syötyä.

Pakastekuivatut sisäelinkapselit ovat kuitenkin käytännöllinen vaihtoehto ihmiselle, joka ei pidä sisäelinten mausta, ei löydä niitä helposti tai ei saa niiden valmistamista osaksi arkeaan.

Pakastekuivauksessa raaka-aineesta poistetaan vesi matalassa lämpötilassa. Jäljelle jää tiivistettyä sisäelintä, joka jauhetaan ja pakata kapseleihin.

Kapselit eivät muuta maksaa tai sydäntä uudeksi ihmeaineeksi. Ne tekevät niiden käyttämisestä helpompaa.

Siinä niiden arvo on.

Mistä sisäelimestä kannattaa aloittaa?

Jos haluat ravintotiheydeltään vahvimman vaihtoehdon, aloita maksasta.

Jos haluat maultaan helpoimman vaihtoehdon, aloita sydämestä.

Jos haluat monipuolisesti eri sisäelimiä mutta et aio valmistaa niitä itse, valitse naudan maksaa, sydäntä, munuaista ja pernaa sisältävä sisäelinsekoitus.

Sisäelinten syömisestä ei tarvitse tehdä uutta uskontoa.

Jo pieni määrä säännöllisesti tuo ruokavalioon ravintoaineita, joita pelkästä lihaslihasta saadaan vähemmän. Samalla eläin hyödynnetään kokonaisemmin ja kunnioittavammin.

Syö pihvisi hyvällä omallatunnolla.

Mutta älä unohda kaikkea sitä, mitä eläimellä on tarjottavana sen ympärillä.

Tutustu DENSE-sisäelinkapseleihin

Ruoholla ruokitun naudan pakastekuivattuja sisäelimiä helposti käytettävässä muodossa – ilman täyteaineita ja turhaa kikkailua.