Hyödynnä eläin kokonaisena – kuten esi-isämme tekivät

Eläimen jokaisen osan hyödyntäminen käy järkeen niin ekologisista kuin ravitsemuksellisistakin syistä.

Teurastetusta eläimestä vain osa päätyy nykyisin lautaselle – suurin osa sisäelimistä, luista ja sidekudoksista menee biojätteeseen, rehuksi tai teollisuuden käyttöön. Kun hyödynnämme myös sisäelimet ja luut, vähennämme hävikkiä ja kunnioitamme eläintä kokonaisvaltaisesti.

Koko eläimen hyödyntäminen on linjassa myös alkuperäiskulttuurien arvojen kanssa ja osoittaa kunnioitusta sekä luontoa että eläimen henkeä kohtaan.

Ravitsemuksellisesta näkökulmasta eläimen kaikkien osien käyttäminen tekee ruokavaliosta monipuolisemman ja vaihtelevamman. Sisäelimet ovat eläimen ravinteikkaimpia osia, ja niissä on runsaasti elimistölle tärkeitä vitamiineja, kivennäisaineita ja proteiineja.

Lihaslihan lisäksi eläimestä voidaan hyödyntää mm. aivot, häntä, kateenkorva, kieli, kivekset, luut, luuydin, maha, maksa, munuaiset, nahka, perna, sydän ja veri.

Maksa on yksi parhaista A-vitamiinin lähteistä ja sisältää lisäksi B12-vitamiinia, folaattia, kuparia, mangaania, seleeniä ja sinkkiä.

Munuaiset sisältävät luonnostaan B12-vitamiinia, kuparia, rautaa, seleeniä, sinkkiä sekä entsyymiä nimeltä diamiinioksidaasi (DAO).

Sydän puolestaan sisältää ubikinonia (koentsyymi Q10), kollageenia ja elastaania.

Nahka ja rustot sisältävät runsaasti glysiinipitoista kollageenia ja elastaania, jotka ovat osa nivelten ja sidekudosten rakennetta.

Noin viidennes eläimen syötävistä osista on sisäelimiä sekä luu- ja rustokudosta, ja niiden sisällyttäminen ruokavalioon tuo siihen luonnollista vaihtelua.

Jos et pidä sisäelinten mausta, voit kokeilla sekoittaa niitä jauhelihan joukkoon tai käyttää sisäelinkapseleita arjen helpottamiseksi.

Kun opit hyödyntämään eläimen kokonaisena, alat usein arvostaa ruokaa ja sen alkuperää aivan uudella tavalla.

— Jalmari / Paleokauppa